Identiteettiteoria

Identiteettiteorian mukaan tapahtumat mielessä ovat tapahtumia aivoissa eli ei ole olemassa mielen tapahtumia, jotka eivät redusoituisi tapahtumiin aivoissa. Identiteettiteoria on siis materialismin eräs ilmentymä.

Tyyppi-tyyppi-identiteettiteorian väite on, että mielen tiloille löytyy yksi yhteen -vastaavuus aivojen tiloista. Esimerkiksi kivun tunnetta vastaa tietty aivoissa vallitseva tila.

Tapaus-tapaus-identiteettiteorian väite on, että tiettyä mielentilaa vastaa tietty tila aivoissa, mutta tämän tilan ei tarvitse olla kaikissa tapauksissa, esim. eri yksilöiden välillä, sama.

Identiteettiteorian vahvuuksista

Identiteettiteorian heikkouksista

Yhteenveto keskustelusta

Monet mielen ilmiöistä, esimerkiksi tunteet, on vaikea selittää aivojen toimintoina. Myöskin kokemuksen subjekti eli se, joka kokee, koettiin vaikeasti hahmotettavaksi identiteettiteorian kautta.

Keskusteltiin aivotutkimuksesta ja mainittiin esimerkkinä tutkimus, jossa aivoista on löydetty pakkoneuroosin sijainti. Keskustelussa nousi esille kysymys tutkimuksen validiteetista sekä muna ja kana -ongelma eli että onko pakkoneuroosi syntynyt aivojen poikkeavasta kytkennästä vai onko pakkoneuroosi johtanut poikkeavien kytkentöjen syntyyn.

Todettiin, että erilaiset tapahtumat aivoissa voivat vaikuttaa siihen, mitä mielessä tapahtuu. Todettiin myös, että aivoissa voi tapahtua asioita, jotka eivät vaikuta - ainakaan tietoiseen - mieleen, ja että vaikuttamismahdollisuus ei vielä yksin riitä todistamaan ekvivalenssia.

Pohdittaessa eri aivojen mahdollisuutta luoda sisäisestä rakenteestaan huolimatta samanlaisia ajatuksia tuli keskustelussa esille keinotekoisille neuroverkoille tyypillinen ominaisuus, jonka johdosta sisäiseltä rakenteeltaan poikkeavat verkot voivat kuitenkin reagoida syötteeseen samalla tavoin. Keskusteltiin myös aivojen ja mielen yhteydestä ulkomaailmaan aistien välityksellä sekä locked-in-oireyhtymästä, jossa aistihavainnot eivät välity mieleen, vaikka mieli onkin toiminnassa ja ajatustoiminta käynnissä.

Esille tuli ajatus mielestä tapana hallita kokonaisuutta ja mielestä käyttöliittymänä. Jälkimmäinen ajatus johti jälleen kysymykseen subjektista eli kuka tai mikä tällöin on käyttäjä?

Emergenssiteorian mukaan mieli on jotain, joka syntyy riittävän kompleksien prosessien vuorovaikutuksesta. Todettiin, että selitys on helppo eikä anna vastausta siihen, mikä syntyy, ainoastaan siihen, miten se syntyy tai voisi syntyä.

Pohdittiin identiteetin suhdetta mieleen ja ruumiiseen ja esitettiin kysymys "onko ihminen ruumiinsa vanki?" Todettiin, että ihminen kokee ruumiinsa osaksi itseään. Mainittiin tämän kokemuksen olleen joissain tapauksissa jopa esteenä elintärkeän elinsiirron vastaanottamiselle, koska vastaanottaja ei halunnut sian maksaa vioittuneen oman maksansa tilalle, vaikka tiesikin kuolevansa ilman toimivaa maksaa.

Pohdittiin myös mielen, tietoisuuden ja identiteetin suhdetta. Todettiin, että identiteetti sisältää myös ei-tietoisia käyttäytymismalleja. Mainittiin, että tietoisuus voisi olla "alue mielestä, jonka mieli tahtoo paljastaa". Myöskin esitettiin ajatus, jonka mukaan yksilö tarvitsee tietoisuutta kiinnekohdaksi, jonka kautta on helpompi havainnoida ympäristöä. Tietoisuuden ongelman ratkaisusta esitettiin myös ajatus, että asiaa vaikeuttaa, ettei tiedetä mitä ollaan ratkaisemassa, ja että kielen ilmaisuvoima asettaa rajoja sille, millaisia konsepteja pystytään vastauksina esittämään.