FUNKTIONALISMI

 

Keskustelun kooste 14.11.2002

 

Keskustelu aloitettiin kysymyskierroksella, jossa tiedusteltiin,

kuinka vetoavalta ja mielenkiintoiselta funktionalismi tuntuu

mielen selitykseksi. Tässä ei siis kysytty varsinaista mielipidettä,

vaan millaisen ensivaikutelman funktionalismi antaa. Puolet

läsnäolijoista piti funktionalismia vetoavana teoriana.

 

Funktionalismi uskoo, että mielen tilat syntyvät useiden funktioiden

yhteistoiminnan tuloksena. Nämä funktiot ovat abstrakteja luonteeltaan,

kuten esim. tietokoneen ohjelmat. Funktiot rakentuvat ja suorittuvat

aivoissa ja muussa keskushermostossa.

Teoriana funktionalismi jakaantuu kahteen pääluokkaan: metafyysiseen

funktionalismiin ja psykofunktionalismiin. Metafyysinen funktionalismi

määrittelee mielen tilat formaalisti, yhdistämällä filosofisen ja

'maalaisjärjen' näkemykset mielen tilojen luonteesta. Psykofunktionalismi

tutkii empiirisesti, mitkä aivojen järjestelmät ovat tuottamassa

tutkittavaa funktiota.

   

Jo keskustelun alussa tuli esille, että funktionalismin ehkä suurin

heikkous on sen puuttelinen kyky selittää qualiat. Kurssikirja määrittelee

qualiat seuraavasti:

 

      Qualia: Qualia comprise the felt or phenomenological aspects

      of experience, such as the itchy feel of a blanket, the dull

      ache of cramp or a vivid green and golden of a field of young

      rice. Qualia are supposed to be subjective and private to

      the individual person, and exist in addition to public, physical

      events in the brain and central nervous system.

 

Eli qualiat määrittävät miltä kokemus tuntuu tai miten se vaikuttaa.

Kurssikirjan luvussa 5.7.4 annetaan esimerkki qualiasta:

Esimerkkihenkilömme Mary on koko elämänsä ollut suljetussa tilassa, jossa

hän näkee kaiken vain harmaan ei sävyillä, mustasta valkoiseen. Kuitenkin

hän tietää kaiken fyysisen liittyen värien havannointiin, esim. kuinka aivot

toimivat, kun verkkokalvolle heijastuu sähkömagneettista säteilyä, jonka

aallonpituus vastaa väriä sininen. Kun eräänä päivänä Mary saatetaan ulkoilmaan

ja hänen taivasta katsellessaan hänelle kerrotaan, että sen väri on sininen.

Tällöin Mary tokaisee: "Vai tälläiseltä sininen sitten näyttää".

Mary on juuri saanut

kokemuksen sinisestä väristä. Vaikka Mary tiesi kaiken värien havainnoinnista,

hän on silti oppinut siitä jotain uutta: miltä tuntuu havainnoida väri sininen.

Ja koska Mary tiesi jo kaiken värien fyysisestä havainnoinnista, hänen

oppimansa asia täytyy olla ei-fyysistä sisällöltään.

 

Kurssikirja esittää esimerkin 'kiinalainen mieli' funktionalismin

puutteelisesta kyvystä esittää qualioita. Kuvitellaan, että meillä

olisi systeemi, joka olisi täysin identtinen ihmismielen kanssa, mutta

koostuisi lukemattomista määristä kiinalaisia, jotka kommunikoivat radioiden,

sateliittien, puhetorvien, painonappien tms. kanssa.

Tälläisellä simuloidun mielen perusosasilla, eli

kiinalaisilla, olisi qualiat mutta varsinaisella mielellä ei olisi qualioita.

 

Keskustelussa tuli esille myös toinen versio edellisestä, jossa kiinalaiset

mallintaisivat jonkin huumausaineen, kuten kokaiini, vaikutuksen alaista

mieltä. Kurssikirjan kappaleessa Searle kuitenkin toteaa, että

kollektiivinen mieli kuitenkaan kokisi olevansa 'pilvessä'.

 

Keskustelussa löydettiin 'kiinalainen mieli' -tyyppisistä esimerkeistä

mahdollisia puutteita. Ensimmäinen havainto oli, että kuinka yksittäisen

kiinalaisen qualiat voisivat välittyä koko simuloituun mieleen, jos

välityskanava on jokin kovin yksinkertainen, kuten napin painaminen.

 

Toisaalta, koska qualiaoissa tapahtuu kokemus, ajauduttiin keskustelemaan, mikä

kokee funktioista rakentuvassa mielessä. Koska oltiin yksimielisiä siinä,

että mieli kokonaisuutena käsittelee kokemuksen, niin miksi funktiot sitten

muodostavat mielen. Aivot ovat kokonaisuudessa suunnattoman tehokas

informaation prosessointiväline, joka käsittelee huomattavasti enemmän

informaatiota, kuin me tietoisessa mielesämme. Miksi tämä suunnaton

informaation suodin, jonka tässä tapauksessa oletamme koostuvan funktioista,

sitten tarvitsee mielen, joka kokee qualiat? Miksi aivoissa ei vain

tapahdu esim. oppimiseen tarvittavat muutokset neuronien asetuksissa sen

sijaan, että koemme tämän huomattavan monimutkaisemman kokemuksen tuntemuksen,

qualian?

 

Keskustelu tästä kysymyksestä johti syvälle evoluution kiemuroihin. Jos

meillä ihmisillä olisi vain kylmä, nopea, automaattinen

päätöksentekojärjestelmä, toimisimme enemmän konemaisesti. Tällainen

konemainen käytös johtaisi asioiden oppimiseen, mikä on tärkein henkinen

kykymme, tarvittavien syöte-vaste parien yksipuolisuuteen. Sen sijaan,

jos mielemme on hiukan 'kohinainen' eli satunnainen siinä mielessä, että

samaan syötteeseen reagoisimme eri tavalla, saamme laajemman kuvan

tutkimastamme asiata. Tämä johtaa luonnollisesti laajempaan

oppimiskokemukseen. Ehkä siksi evoluutio on antanut meille tämän 'kohinaisen'

mielen, jotta sen aiheuttama lievä satunnaisuus nopeuttaa kykyämme oppia

asioita.

 

Toisaalta erityisesi voimakkaat mielen tilat, kuten kipu tai tunteet, voidaan

käsittää tehokkaana takaisinkytkemismekanismina. Eli nuo mielen tilat

tehostavat jostakin herätteestä, esim. potku nilkkaan, lottovoitto, pakit,

aiheutuvaan vastetta. Tämä voimakkaampi vaste sitten aiheuttaa toiminnassame

dramaattisia muutoksia, jotka lisäävät aivojemme tarvitsevia syöte-vaste

pareja.

 

Tämän keskustelun yhteydessä pohdiskeltiin 'kiinalainen huone' esimerkkiä.

Tässä esimerkissä joku henkilö, joka ei osaa sanaakaan (merkkiäkään) kiinaa,

on 'töissä' suljetussa tilassa. Tilaan saapuu luukun kautta kiinalainen

kirjoitusmerkki, ja henkilön tehtävä on valita koodikirjasta jokin toinen

merkki, joka on asetettu pariksi saapuneelle merkille. Tämä esimerkki

kuvaa funktion toimintaa. Tässä funktio koostuu huoneesta, koodikirjasta

ja työntekijästä. Syöte funktiolle on saapuva merkki, ja funktion antama

vaste on lähtevä merkki. Tämän esimerkin tarkoitus on osoittaa, että

henkilö, eli funktio, ei opi kiinaa, vaikka kiinan kielistä tekstiä

virtaa hänen ohitseen.

Tämä voidaan yleistää seuraa niin, että funktiolla ei voi olla mielelle

tyypillistä ajatuskulkua ja ymmärtämystä, tai kuten Maslin toteaa: "A genuine

thought possess intentionality - it has the feature of being about some

state of affairs other than itself". Lisäksi John Searle toteaa: "A genuine

thought has a meaning, a semantic content". Eli ajatuksella täytyy olla

semanttinen informaatiosisältö. Semanttisella tarkoitetaan kielellisesti

merkityksellistä, esim. sanalla 'vbnhg' ei ole ja sanalla 'kissa' on

semanttinen informaatiosisältö.

 

Esimerkkiä 'kiinalainen huone' kritisoitiin siitä, että se kuvaa lähinnä

aivojen yhden neuronin toimintaa kokonaisen mielen sijaan. Keskustelussa

tuli esille, että mieli koostuisi funktioiden yhteistoiminnasta, ei tietystä

funktiosta. Esimerkissä 'kiinalainen huone' mieltä verrataan yksinkertaiseen

digitaaliseen tietokoneeseen, joka ei todellakaan vastaa ihmismieltä.

 

Seuraavaksi keskustelussa pohdittiin mielen ja tietoisuuden käsiteen sisältöä.

Ovatko nuo käsitteet yksikäsitteisiä vai voivatko ne olla eritasoisia.

Esimerkiksi voidaanko puhua ihmisen mielestä, koiran mielestä,

mustekalan mielestä, marsilainen, jonka 'aivot' ovat omista aivoistamme täysin

poikkeava limamöykky, mielestä tai täysin mekaanisen koneen, jonka

informaation prosessointi on kuitenkin niin kehittynyt, ettei sitä

erottaisi käytökseltään ja kommunikoinniltaan oikeasta ihmisestä, mielestä.

Millaisia ja kuinka paljon 'funktiota' täytyy olla, ennen kuin voi

puhua mielestä ja tietoisuudesta.

 

Tässä yhteydessä tarkasteltiin esimerkkejä zombiesta, lepakosta ja Ari-Pekasta.

Zombie esimerkissä pohdittiin, voiko olla sellaista oliota, joka toimii ja

käyttäytyy aivan kuten ihminen, mutta sillä ei ole mieltä. Paljastui, että

ryhmässä on liuta zombeja. Läheisesti tähän liittyvä teema on Ari-Pekka.

Nimi Ari-Pekka tulee englannin kielen sanoista Artificial Person. Ari-Pekka

on täysin ihmisen kaltainen kone. Kysymys kuuluu, jos Ari-Pekka toimii täysin

kuten ihminen, niin onko hänellä ihmisen kaltainen mieli ja tietoisuus.

Paikalla olleista henkilöistä seitsemän oli sitä mieltä että on (kolme tosin

pitkin hampain) ja yksi oli epävarma.

 

Miltä tuntuu olla lepakko -esimerkki palautti qualiat keskustelun aiheeksi.

Lisäksi pohdittiin, kuinka funktionalismi vastaa kysymykseen onko mieli

täysin yksityinen vai onko meillä funktionalismin puitteissa mahdollisuus

'kurkistaa' toisen henkilön mieleen.

 

Eräs tulkinallinen pulma funktionalismissa on sen eroavaisuus materialismiin,

tai tarkemmin eroavaisuuden puute. Ryhmä ei löytänyt keskusteluissa eroa

näiden kahden välillä, jotain eroja toki löytyi mutta ne kaikki olivat

vain arveluja. Erityisesti 'token-token' materialismi vaikutti hyvinkin

samankaltaiselta funktionalismin kanssa. Lisäksi löydettiin samankaltaisuuksia

ominaisuusdualismiin.

 

Yhteenvetona voi todeta, että funktionalismi on ryhmän mielestä tähän

mennessä tarkastelluista teorioista uskottavin. Suurin aukko

funktionalismissa on qualioiden asema. Toisaalta aukinaiseksi jäi myös

funktionalismin ja materialismin välinen ero.