Dualismi

 

Dualismi –kappalessa esitetyt ajatukset olivat hyvinkin historiallisia. Tästä syystä ensimmäiseksi kysymykseksi nostettiin dualismin vahva uskonnollinen tausta, eli miksi dualismilla on niin vahva uskonnollinen tausta, ja toisaalta miksi uskonnolla oli Platonin ja Descartesin aikakausilla niin vahva asema.

 

Keskustelussa nousi esille ajatus, että ihmisellä on kautta aikain ollut vahva tarve saada selityksiä kysymyksiin. Uskonto on aina tarjonnut vastauksia niihin asioihin, joihin tiede tai tieto ei välttämättä ole osannut vastata. Myöhemmissä keskusteluissa palattiin vielä tähän miettien uskonnon asemaa Occamin partaveitsenä, eli se on tarjonnut yksinkertaisen selityksen mielen / sielun kysymykseen.

 

Ennen jatkokeskustelua päätettiin vielä tarkistaa terminologia. Eli dualismin sielu käsite kuuluu vahvasti uskonnolliseen konseptiin, mutta sielulla kuitenkin uskonnoissa selitetään mieli (ehkä?). Joka tapauksessa keskusteltaessa dualismissa sielu ja mieli päätettiin pitää aika yhtenäisinä.

 

Kirjaa lukiessani itselleni jäi hyvin voimakkaana mielikuva, että dualismiin liittyi kiinteästi sielun kuolemattomuus. Keskustelussa tuli kuitenkin esille, että jokaisen dualistin ei välttämättä tarvitse uskoa sielun kuolemattomuuteen. Yhtään esimerkkiä tästä ei kuitenkaan löytynyt.

 

Toinen varmasti useammalle kirjan pohjalta mieleen jäänyt kysymys oli dualismin asema nykymaailmassa. Nykyaikana dualismia ei puhtaimmassa muodossaan juurikaan esiinny. Nykyaikainen dualismi on lähinnä ominaisuus-dualismia, eli enemmänkin aivojen ominaisuuksia. Kuitenkin joitakin erinäisiä viitteitä vielä nykypäivän dualismiin löytyi ihmisten tiedoista, mm. John Foster: Immaterial Self (1991).

 

Aku Ankalla ei ole housuja.

 

Platon

Keskustelu Platonista lähti liikkeelle kysymyksestä: yrittikö platon antaa tieteellisen määritelmän mielelle, vai pyrkikö vain erottelemaan asiat? Tämä kysymys ehkä ymmärrettiin hieman eri tavoin eri ihmisten ajatuksissa. Mutta keskustelu tuon aikaisesta tieteellisestä näkemyksestä johdatti ajatukset Platoniin ideaoppiin, joka käytiin lyhyesti läpi. Eli Platon ei esittänyt niinkään omaa näkemystään sielusta (ainakaan dialogin muodossa), vaan ehkä tuohon aikaan tyypilliseen tapaan sanojen manipuloinnilla yritti löytää, ja varmasti omasta mielestään löysikin, ratkaisua ongelmaan dialogin avulla.

 

Kaikille tekstin lukeneille oli ilmeistä Platonin sielun olemassaolon käsittelyn heikkous; se perustui pelkästään sanojen merkityksiin ja niillä "pelaamiseen". Platonhan puolusti erillisen sielun olemassaoloa sillä, että aivan kuten ihminen on erillinen työkalusta, jota hän käyttää, niin sielukin on erillinen ruumiista, jota se käyttää. Loogiseen muotoon puettuna Platonin perustelu sielun ja ruumiin erillisyyteen on tiivistettynä seuraavanlainen:

  1. Ihminen, joka käyttää asiaa ja asia, jota käytetään, ovat erillisiä asioita.
  2. Ihminen käyttää kehoaan.
  3. Siksi ihmisen täytyy olla kehostaan erillinen.

 

Kuitenkin tätä Platonin muodostamaa näkemystä on varmasti pidetty hyvinkin totuudenmukaisena, joten siitä nousikin kysymys: Miten paljon kieli ja kulttuuri vaikuttaa ajatukseen? Miten paljon sanoilla kikkailu johtuu sen aikaisesta kielen kehitykseen tilasta?

 

Tämä keskustelu on vähän hankala kiteyttää, mutta kuitenkin todettiin kielen, ja Platoniin "vastauksen" olevan kulttuurisidonnainen asia. "Käyttää jotain" -ilmaisulle, jolla Platon osoittaa sielun olemassaolon, voi jossakin kulttuurissa voi olla erilaisia termejä ruumiin ja työkalun käyttämiselle. Tällöin koko dialogi tuollaisenaan muuttuisi merkityksettömäksi. Myös Platonin muut dialogit pohjautuvat paljon sanoihin, ja niiden merkityksiin. Keskustelussa nousi myös esille mahdollisuus, että sen aikaiset totuudet sanoille, sanojen merkityksille yms. ovat nykyään hyvinkin ilmeisiä "erehdyksiä" johtuen siitä, että nykyaikainen kieli on huomattavasti kehittyneempää.

Kappaleesta

Kappaleen rakenteesta taasen tuli jonkin verran keskustelua. Tekstissä oli paljon historiallista tietoa, mutta itse dualismia ei saatu kovinkaan hyvin pakettiin. Voi olla, että kirjan myöhemmät kappaleet antavat lisäinformaatiota dualismiin, mutta tässä vaiheessa dualismi käsitteenä jäi kuitenkin vielä liian auki. Mitkä ovat sen keskeisiä kysymyksiä ja ongelmia, tms.

Kirjan rakenteen puolesta nousi ajatus, että Platon ja descartes ovat mukana historiallisista syistä. He ovat kuitenkin suuria miehiä filosofian kentällä, joihin monikin voi olla aikaisemmin törmännyt jossakin yhteydessä. Ehkäpä kappale olikin enemmän klassista dualismia. Vaihtoehtoisista näkemyksistä keskusteltiin ja päädyttiin lähettämään adressi Maslinille.

Kartosiolainen dualismi

Descartesin näkemys sielusta on hyvin Platonin käsityksen kaltainen. Sielu on ei-materiaalinen looginen substanssi, jolta puuttuvat kaikki materiaalisten kappaleiden ominaisuudet, varsinkin ulottuvuus. Niinpä sielulla ei ole pituutta, leveyttä, syvyyttä, eikä näin ollen tilavuutta.

 

Heti alkuun Descartesin näkemys tyrmättiin sen perusnäkemyksellä: sielulla ei ole avaruudellisia ulottuvuuksia. Jos on joku asia, jolla ei ole fyysista ulottuvuutta, niin kuinka se pystyy kommunikoimaan fyysisen maailman kanssa.

        ->jo osoitus dualismin hankaluudesta / mahdottomuudesta.

Descartesin ajatusta käpyrauhasesta kommunikoinnin keskuksena pidettiin viehättävänä, mutta ei ongelmaa ratkaisevana. Keskustelussa pohdittiin hetki nykyisten uskontojen selityksiä vastaavaan ongelmaan. Valtauskonnot eivät kenenkään tietämyksen mukaan antaneet vastausta. Joidenkin uudempien uskontojen tarjoama selitys pohjautuu käsitykseen, että sielu voikin olla energiaa. Tähän perustuvat sitten auran kuvaukset ja astraaliruumiit. Tätä näkemystä ei kukaan seurueesta kannattanut.

 

Dualismin ajatusta käsiteltiin hetki vähän toisenlaiselta kantilta, eli onko olemassa esimerkkejä fyysisen ja ei-fyysisen kokonaisuuden yhdistelmästä. Aluksi nousi esiin väri abstraktina käsittenä, josta puhuttiin jo aikaisemmilla tunneilla, ja sitä täydennettiin tietoon yleensä. Pöydän ympärystän ollessa täynnä insinöörejä, keskustelu ohjautui luonnollisesti tietokone-ohjelman "elämään" ja eksistenssiin. Eli tietokoneohjelmasta on vaikea sanoa missä osassa tietokonetta sen suoritus on, mutta joka tapauksessa se on käynnissä. Tietokoneohjelmaa ei sinänsä voitu rinnastaa mieleen, eikä ruumiiseen vaan vähän molempiin. Ohjelma voi pyöriä monella koneella, ei vain jollakin tietyllä koneella. Sen jälkeen pohdinta muuttui vielä vähän syvällisemmäksi: Onko taskussa olevassa korpussa ohjelma, vai ei? Kysymykseen kukaan ei uskaltanut antaa vastausta, mutta sitä syvennettiin vielä hieman: Entäs kääntämätön ohjelma? Kääntämättömän ohjelmakooodin ajateltiin muodostavan ohjelman idean :)

 

Keskustelussa siirryttiin erilaisten objektien funktioiden kautta affordansseihin. Koska minulla puuttui perustietämys asiasta ja näkemykset(kin) affordanssista osoittatuivat hieman eriäviksi, niin ajatusten keruu osoittautui mahdottomaksi.

 

Descartes ja eläimet

Descartesilla eläimet olivat sieluttomia olentoja, eli vastasivat robotteja. Descartes ei tiennyt kehittyneimmistä eläimistä, ja mihin ne pystyvät. Miten tämä tieto olisi vaikuttanut Descartesiin? Tähänkin vaikutti varmasti paljon yhteiskunta, jossa hän eli. Eli vaikka hän olisikin ollut eri mieltä, ei hän todennäköisesti olisi voinut sanoa sitä. Mutta keskustelussa päätettiin jättää tämä huomioimatta ja pohtia, että miten Descartesin ajatuksiin olisi vaikuttanut tieto tällaisista "kehittyneemmistä" eläimistä. Erilaisia mielipiteitä nousi esiin:

-       Descartes olisi jatkanut argumentein, esim. se ei ole aitoa ymmärrystä.

-       Descartes oli ratkaisemassa ihmisyyden ongelmaa, ja se ratkaistiin sielulla. Eläin vain työnnettäisiin sivuun.

-       Descartes on halunnut päätyä tiettyihin asioihin, ja sitten miettinyt miten tähän päädytään.

-       Descartes simpanssi vs. vammainen ihminen, joka ei pysty kommunikoimaan.

                * Kuinka hän olisi tehnyt sen? -> jäi avoimeksi.

-       Miksi tämä oltiin edes otettu esille. Dualismin kannalta ei merkitystä?

                * Vastaväitteitä: Validi ajatus, koska Descarteskin yritti selvittää millaisilla rajoituksilla saadaan          sielu aikaiseksi.

                * Ihmisen ja eläimen välillä oleva raja on helppo vs. muihin rajoihin.

-       Descartes uskovainen, kristinusko kertoo ihmisen ja eläimen eroavan toisistaan.

Tässäkin ajatuksessa Descartes todettiin olevan vahvasti oman aikakautensa vanki. Ja yleistäen todettiin, että ihmisellä on kautta aikain ollut vahva usko, että nykyinen tiedon taso on äärimmäinen huippu, johon voidaan tuoda enää vain pieniä, tarkentavia tiedon muruja lisäksi.

 

Descartesin ajattelu eläinten "konemaisuudesta" nostatti uuden keskustelunaiheen. Ajatus siitä, että ainoastaan ihmisellä on sielu, on varmasti toiminut hyvänä argumenttina eläimiin kohdistuneille julmuusille. Lisäksi sitä on varmasti helppo laajentaa myös alkukantaisiin asukkaisiin (intiaaneihin, neekereihin), jotka ovat olleet erilaisia, kuin "sivistynyt" länsimaalainen ihminen. Tällöin heilläkään ei varmastikaan ole ollut sielua. Sitä kautta keskustelu ohjautui eläinten oikeuksiin. Tämä kysymys todettiin jo alkuunsa vaikeaksi, eikä varsinaista ratkaisua edes lähdetty etsimään. Ennemminkin jaettiin kokemuksia uhrautumis- ja pelastamiskysymyksistä, joissa oli eläimiä ja ihmisiä mukana.

 

Seuraavaksi keskustelussa käsiteltiin sielun ja ruumiin synkronointia ja sivuttiin hieman kirjassa esiteltyjä käsityksiä Jumalasta sielun ja ruumiin synkronoijana. Sielun ja ruumiin synkronointiin täytyy liittyä vahva determinismi, koska asiat todellakin tapahtuvat samaan aikaan sekä sielulle että ruumiille. Tällöinhän tapahtumien täytyy olla ennalta asetettuja. Joskin keskustelussa myös todettiin, että ehkäpä sielu ja ruumis ovat välillä hyvinkin epäsynkronoituja. Keskustelu siirtyi humoristiseksi, joten tuskin kukaan omaksui näitä vaihtoehtoisia(kaan) näkemyksiä kovin syvällisesti omakseen.

 

Descartesin päättelyketju vaatii, että kaikki, jonka jumala pystyy erottamaan, on erillisiä. Descartesin pitkästä päättelyketjusta päätettiin jättää Jumala pois tarpeettomana. Silloin päättelyketju muotoutui seuraavanlaiseksi: kaikki, jotka voidaan kuvitella erilliseksi, ovat erillisiä. -> helppo todeta mielettömäksi. Descartes on yrittänyt korjata tätä lisäämällä Jumalan mukaan päättelyketjuun (ei tietystikään oikea syy Jumalan olemassaoloon päättelyssä).

Mielipiteet dualismista

Loppuun päätettiin käydä kierros läpi mitä mieltä ihmiset olivat dualismista:

-       Kehäpäättely. Mahdollista vasta sitten, jos on etukäteen oletus että sielu on olemassa ja joku on sen antanut.

-       En usko, yksikään perustelu ei ole vakuuttanut.

-       En usko, kirjan käsittelytapa ei tuonut valaistusta. Lopussa esitettiin dualismia vastaan ongelmia, mutta ne eivät välttämättä ylitsepääsemättömiä.

-       Kirjan perusteella ei usko, kaikki perustelut olivat kehäpäätelmiä tai muuten turhan villejä päätelmiä.

-       Ominaisuusdualismi ei hyvinkään vieras ajatus. Kirjan kaltainen dualismi ei toimi, koska sielu ja ruumis eivät voi olla yhteydessä toisiinsa. Ominaisuusdualismi = mielentilat vs. materiaaliset kappaleet. Mielentilat eivät redusoidu materiaalisiin kappaleisiin.

-       Mitä etuja todellisuuden käsittämiseen sielun käsite tuo. Sielu tuo välineen käsitellä asioita.

-       En usko, perustelut kaivettu jostakin vain sillä perusteella, että kuullostaa hyvältä.

-       Tappoisku dualismille on ruumiin ja sielun vuorovaikutus. Miten se voi olla mahdollista. Ominaisuusdualismin voi hyväksyä ehkä jotenkin.

-       Dualismiin ei ole perustelua. Occamin partaveitsi.

(vastamielipide) Päinvastoin, se on ollut helppo ratkaisu, mutta vaatii korkeamman tahon olemassaolon.