LCE Kotisivu

S-114.504 Molekyyli- ja solubiologian perusteet

Ajankohtaista

Resurssi- ja opettajapulan vuoksi kurssia ei luennoida lukuvuonna 2004-2005.
Course will not be lectured during 2004-2005 due to lack of resources.

Kurssi on tarkoitettu ensisijaisesti Bioinformaatioteknologian opiskelijoille. Loput paikat täytetään ilmoittautumisjärjestyksessä.
Ilmoittautuminen avoinna WWWTopissa. Kurssille on tarjolla 8 paikkaa muiden koulutusohjelmien opiskelijoille.

Kurssin luennot ovat kaikille avoimia, luentosaliin B317 mahtuu n. 50-55 kuulijaa.

Luentojen pdf-tiedostot ladattavissa ilman salasanaa vain TKKn, HUSsin ja Helsingin Yliopiston sisällä.

Luennoitsijat ovat niin halutessaan saaneet laittaa luentokalvot nettiin, mutta heillä ei ole tähän velvollisuutta. Tentissä pärjää hyvin ilman luentoja.
(Juha Holopainen).


Syksy 2003 (4 ov)

16 luentoa + 4 laskuharjoitusta + 4 laboratoriotyötä.
Kurssi kuuluu TKK:n Bioinformaatioteknologian koulutusohjelman tutkinnon I osan opintoihin.

Opettajat

Juha Holopainen, Juha-Matti Alakoskela sekä vierailevia asiantuntijoita.

Jaksokuvaus

Biolääketiede ja erityisesti solu- ja molekyylibiologia, on monitieteinen ala, jonka tavoitteena on sekä terveen että sairaan elimistön prosessien tuntemus. Välttämätöntä on, että ensin tunnetaan solujen ja kudosten normaali toiminta ja niiden toimintaa säätelevät mekanismit. Kun solujen ja kudosten normaali toiminta ymmärretään, voidaan myös usein selittää tai löytää selitys sille, mitä tapahtuu kun solu tai kudos sairastuu. Tämän kurssin tavoitteena on ymmärtää ne keskeiset biokemialliset elementit, jotka säätelevät solujen toimintaa. Tällä kurssilla myös pyritään antamaan käsitys siitä miten yksittäiset solut lopulta muodostavat kudoksia ja mitä tapahtuu kun normaalissa solujen kasvussa tapahtuu häiriöitä. Kurssilla sivutaan myös useita lääketieteellisiä kysymyksiä, joiden tausta on biokemiallinen. Kurssin yhteinen teema on solun koostumus –ne makromolekyylit, joista solu rakentuu ja joiden avulla se toimii: proteiinit, lipidit, nukleiinihapot ja hiilihydraatit. Tämän kurssin luennot voidaan jakaa hieman keinotekoisesti perusluentoihin ja ’meet the expert’-tyyppisiin luentoihin. Näistä ensimmäiset käsittelevät juuri yllämainittuja teemoja ja jälkimmäiset luennot, joita on kuusi, käsittelevät jotain ajankohtaista solu- ja molekyylibiologian ongelmaa tai metodia.

Kurssi koostuu kolmesta eri osasta: luennoista, laboratoriotöistä ja harjoituksista.

Luentojen tarkoituksena ei ole antaa tiivistettyä lyhennelmää oppikirjan tekstistä! Luennot toimivat tiedon syventämistapahtumana ja innoituksen lähteenä. Tarkoitus on, että luentoaiheeseen tutustutaan edeltävästi.

Tavoitteet


Aikataulu ja materiaalit

Luennot: Luennot järjestetään Innopoli II:ssa kolmannessa kerroksessa videoneuvotteluluokassa B317. Luennoille osallistuminen on vapaaehtoista, mutta suositeltavaa.

Laskuharjoitukset: Kaikki opiskelijat osallistuvat laskuharjoituksiin. Laskuharjoitukset järjestetään lukujärjestyksen mukaisesti Innopoli II:ssa kolmannessa kerroksessa videoneuvotteluluokassa B317

Laboratoriotyöt: Kaikki opiskelijat osallistuvat laboratoriotöihin. Laboratoriotöitä on neljä ja nämä suoritetaan 3 henkilön pienryhmissä. Laboratoriotyöt pidetään Biomedicumissa, 2 kerros. Kukin opiskelija huolehtii itse, että jokainen laboratoriotyö tulee suoritetuksi. Laboratorioharjoitustöiden kurssimoniste (pdf).
Opetusvideot: Microsoftin WMV (Windows Media Video), tarvitaan Windows MediaPlayer, videoiden maksimi kaistanleveys 450Kbps

Ellet ole vielä varannut itsellesi laboratoriotyöaikoja, varaa itsellesi yksi kerta jokaista työtä (1-4) varten. Oheisesta luettelosta (pdf) näet vielä vapaat paikat. Yhtä työtä voi olla suorittamassa enintään kolme ihmistä samana päivänä. Jos taas olet varannut laboratoriotyöajan ja sinulle tuleekin jokin este, voit etsiä luettelosta jonkun, jonka kanssa vaihtaa paikkaa.

Tentti
Tentti perjantaina 12.12. klo 12.00-15.00 salissa B317, Innopoli II (kurssin luentosali). Tentin jälkeen klo 15.00-16.00 glögitilaisuus kurssin opiskelijoille ja
BioIT-ohjelman opettajille. Täyttämällä tilaisuudessa kurssipalautelomakkeen, saat lisäpisteitä tenttiin. Tenttikysymyksiä on odotettavissa luentojen aihepiireistä; yksityiskohtien mekaanista ulkolukua ei edellytetä. Uusintakuulusteluja järjestetään myöhemmin ilmoitettavina aikoina.

Luennoitsijat ovat niin halutessaan saaneet laittaa luentokalvot nettiin, mutta heillä ei ole tähän velvollisuutta. Tentissä pärjää hyvin ilman luentoja.
(Juha Holopainen).

Oppikirja: Opintojakson oppikirjaksi suositellaan:
Stryer: Biochemistry, uusin painos tai Nelson & Cox: Lehninger's Principles of Biochemistry, kolmas painos, Worth Publishers 2000, Alberts et al.: Essential Cell Biology, Garland uusin painos.
Stryer: Biochemistry tai Nelson & Cox: Lehninger's Principles of Biochemistry

Muu materiaali: Juha-Matti Alakoskelan kokoamia oppimateriaali linkkejä molekyyli- ja solubiologian ja biokemian alalta.

Päivä Aika Aihe Opetusvideot
14.10. 14-15 Johdanto (dosentti Juha Holopainen)  
14.10. 15-17 Vesi ja vesiliuokset (pdf)* (professori Paavo Kinnunen)  
15.10 12-17 Laboratorio I Työ 1: fluorometrin osat (2:22)
Työ 1: käytössä oleva fluorometri (0:52)
16.10 14-16 Ei luento, luento siirtynyt tiistaina 21.10  
20.10 12-17 Laboratorio II  
21.10 14-15.15 Suomalainen tautiperintö (pdf)* (akat.prof. Leena Palotie)  
21.10 16-18 Ribonukleiinihapot (pdf)* (dosentti Anu Wartiovaara)  
22.10 12-17 Laboratorio III Työ 3: esivalmistelut (4:26)
Työ 3: monolayerin pipetointi (1:39)
Työ 3: laitteen pesu (3:03)
23.10 14-16 DNA-sirutekniikat (pdf)* (FT Outi Monni)  
24.10 12-14 Laskuharjoitus I uusi versio (pdf) palautus 21.10.
Laskuharjoituksen vastauksia (pdf)
 
27.10 12-17 Laboratorio IV Työ 4: elektroforeesilaitteen kokoaminen (5:16)
Työ 4: elektroforeesinäytteiden pipetointi (3:38)
28.10 14-16 Proteiinit (professori Arto Annila)  
29.10 12-17 Laboratorio V  
30.10 14-16 HiilihydraatIT (pdf) (dosentti Risto Renkonen)  
31.10 12-14 Laskuharjoitus II (pdf) palautus 28.10.
Laskuharjoituksen vastauksia (pdf)
 
3.11 12-17 Laboratorio VI  
4.11 14-16 Entsyymit ja entsyymikinetiikka (pdf)* (Juha-Matti Alakoskela)  
5.11 12-17 Laboratorio VII  
6.11 16-18 Lipidit (pdf)* ja lipoproteiinit (pdf)* (dosentti Juha Holopainen)  
11.11 16-18 Membraanit (pdf)* (dosentti Juha Holopainen)  
12.11 12-17 Laboratorio VIII  
13.11 14-16 Pehmeiden aineiden mallintaminen I (pdf) (Tkt Ilpo Vattulainen)  
14.11 12-14 Laskuharjoitus III (pdf) palautus 11.11.
Laskuharjoituksen vastauksia (pdf)
 
17.11 12-17 Laboratorio IX  
18.11 14-16 Pehmeiden aineiden mallintaminen II (pdf) (Tkt Ilpo Vattulainen)  
19.11 12-17 Laboratorio X  
20.11 14-16 Ateroskleroosi (dosentti Matti Jauhiainen)  
21.11 12-14 Laskuharjoitus IV (pdf) palautus 19.11.
Laskuharjoituksen vastauksia (pdf)
 
24.11 12-17 Laboratorio XI  
25.11 14-16 Solujen rakenne (professori Tomi Mäkelä)  
26.11 12-17 Laboratorio XII  
27.11 14-16 Syöpä (pdf) (professori Jorma Keski-Oja)  
2.12 14-16 Soluista kudoksiksi (professori Hannu Sariola)  
4.12 14-16 What does medical industry want from biomedical research
(dosentti Piero Pollesello)
 
12.12 12-15
15-16
Tentti Salissa B317, Innopoli II (kurssin luentosali).
Tentin jälkeen klo 15.00-16.00 glögitilaisuus
 
9.1 9-12 Uusintatentti Salissa B317, Innopoli II (kurssin luentosali).
Tenttiin ilmoittautuminen WWWTopissa.
 

* Permission to pdf is allowed without password only inside HUT, HUS and University of Helsinki.

Luentokuvaukset

14.10. 15-17 Vesi ja vesiliuokset (Professori Paavo Kinnunen)

Noin kaksi kolmasosaa elimistöstä on vettä. Suuri osa elimistössä tapahtuvista reaktioista tapahtuu vesiliuoksessa, ja suuri osa elimistön aineista on vesiliuoksessa. Polaarisuus ja vetysidosten muodostamiskyky mahdollistavat vesimolekyylien vuorovaikutuksen muiden molekyylien kanssa ja veden toimimisen polaaristen molekyylien liuottimena. Solujen toiminnan kannalta keskeinen veteen liittyvä ilmiö on osmoosi.

21.10 16-18 Ribonukleiinihapot (dosentti Anu Wartiovaara)

Kerrataan RNA:n ja DNA:n rakenne ja rakennetta koossa pitävät voimat. Esitellään lyhyesti eri RNA-tyypit, DNA:n replikaatio, transkriptio ja translaatio sekä tarkastellaan eukaryoottisolun, bakteerien ja virusten geneettisen informaation laatua. Erityinen huomio kiinnitetään mitokondrioiden perimään ja siinä tapahtuviin mutaatioihin ja mitokondriaalisten sairauksien syntyyn.

28.10 14-16 Proteiinit (professori Arto Annila)

Proteiinit koostuvat aminohapoista ja toimivat elimistössä ja soluissa mm. signaaleina (hormonit), mekaanisen voiman tuottajina, tukirakenteina ja kemiallisina katalyytteinä (entsyymit). Niiden toiminta voidaan ymmärtää jo sangen yksityiskohtaisesti. Keskeisiä kysymyksiä ovat tällöin proteiinien amínohappojen järjestys peptidisidosten ketjuttamassa polymeerissä sekä tämän polymeerin eri tasoinen 3-ulotteinen järjestäytyminen. Näitä kuvataan primaari-, sekundaari-, tertiaari- ja kvaternaarirakenteina.

4.11 14-16 Entsyymit ja entsyymikinetiikka (Juha-Matti Alakoskela)

Entsyymit katalysoivat lähes kaikkia solun kemiallisia reaktioita ja siten lisäävät reaktionopeuksia usein yli miljoonakertaisiksi. Luennoilla käsitellään entsyymien perusolemusta, entsyymireaktioiden periaatteita, katalyysimekanismeja ja säätelyä. Keskeisiä aiheita ovat: entsyymi-substraattikompleksi, entsyymien spesifisyys ja sen rakenteellinen tausta, katalyysin termodynaaminen perusta ja kinetiikka sekä entsyymien säätely.

30.10 14-16 HiilihydraatIT (dosentti Risto Renkonen)

Käsitellään monosakkaridien perusominaisuuksia sekä oligosakkaridien rakenteita. Lisäksi tutustutaan glykoproteiinien ja glykolipidien merkitykseen mikrobien ja solujen välisessä tunnistuksessa. Sokereita tarvitaan energianlähteenä, rakennekomponenttina sekä solujen välisissä vuorovaikutuksissa. Soekreiden biologisia tehtäviä tutkivaa alaa kutsutaan glykobiologiaksi, joka on saanut viimeaikoina yhä runsaampaa huomiota osakseen, sillä sillä voi olla lääketieteellisesti merkittäviä sovelluksia esim. infektioiden, tulehdusreaktioiden ja syöpäsolujen leviämisessä.

6.11 16-18 Lipidit (dosentti Juha Holopainen)

Lipidit voidaan karkeasti jakaa fosfaattia sisältäviin ja sitä vailla oleviin luokkiin. Edellisissä tärkeimmät ryhmät ovat fosfatidylkoliineja, -etanolamiineja, -seriinejä tai -inositoleja tai sfingomyeliiniä, jälkimmäiseen ryhmään kuuluvat mm. diglyseridit, triglyseridit, kolesteroli ja monet sfingolipidit. Oman ryhmänsä muodostavat vielä ne lipidit, joissa on sokeriryhmä kiinnittyneenä. Lipidimolekylin pääryhmässä on korkean polaarisuuden omaava happimolekyyli, kun taas rasvahappoketjut ovat poolittomia. Tuloksena polaarinen pääryhmä sitoo noin 25-30 vesimolekyyliä ja rasvahapot hakeutuvat toistensa seuraan, jotta voisivat suojautua vesimolekyyleiltä. Kun lipidimolekyylien pitoisuus vesiliuoksessa kasvaa tarpeeksi suureksi ne muodostavat spontaanisti lipidikaksoiskalvon eli saman rakenteen joka on nähtävissä jokaisessa solussa. Lipidien synteesi on aivan samoin kuin muukin solun elämä säädelty geeneissä. Geneettiseen koodiin ei kuitenkaan sisälly tietoa, jolla solu suoraan pystyisi valmistamaan lipidejä vaan tieto on entsyymien syntetoimisessa ja niiden aktivisuudessa. Niinpä onkin todennäköistä, että pitkä evolutionaarinen aika on muokannut kyseiset entsyymit niiden lipidejä valmistaviin optimiolosuhteisiin.

11.11 16-18 Solun kalvot eli membraanit (dosentti Juha Holopainen)

Kaikkia soluja ympäröi ns. solukalvo. Erona prokaryootteihin (bakteereihin) eukaryooteilla (tumallisilla soluilla) on lisäksi runsaasti erilaisia, erikoistuneita solunsisäisiä kalvo-rakenteita. Kalvojen rakenne perustuu lipideihin. Soluissamme on n. 1500 erilaista lipidiä. Lipidit kuuluvat nestekiteisiin. Ne voidaan jakaa eri luokkiin lähinnä niiden erilaisten fysikaalisten ominaisuuksien perusteella.
Jokaisella soluilla on lipidikalvon läpäiseviä ns. integraalisia kalvoproteiineja. Ne toimivat mm. reseptoreina (sitomis- ja tunnistusmolekyyleinä), entsyymeinä ja eri ioneja ja yhdisteitä kalvojen läpi päästävinä kanavaproteiineina. Rakennevika voi aiheuttaa solun muuttumisen syöpäsoluksi. Osa proteiineista on kiinnittynyt vain kalvojen pintaan. Näitä kalvoproteiineja kutsutaan periferaalisiksi. Kalvoon kiinnittyminen säätelee useissa tapauksissa niiden toimintaa.
Solun kalvojen tiedetään olevan jakautunut koostumukseltaan ja toiminnaltaan erilaistuneisiin alueisiin (domains). Näissä kalvorakenteissa tapahtuu nopeita muutoksia mm. kasvutekijöiden vaikutuksesta. Tietämys tältä molekyyli- ja solubiologian alueelta on vielä rajallista, mutta sen tiedetään olevan keskeisessä osassa solujen hormonaalisen säätelyn, kasvun ja malignisoitumisen kannalta. Kuten muidenkin biomolekyylien kohdalla niin myös kalvoissa biomolekyylien rakenne ja järjestäytyminen eri tasoilla perustuu fysikaalisten voimien aikaansaamaan itseorganisoitumiseen. Keskeisiä käsitteitä ovat amfifiilisyys, molekyylien efektiivinen muoto ja kooperatiivisyys. Kalvojen järjestäytymiseen voidaan vaikuttaa voimakkaasti lipidien kemiallisella rakenteella sekä myös ulkoisilla tekijöillä, kuten lämpötila, lääkeaineet, metaboliitit, ionit, proteiinit, pH ja osmolaarisuus. Näiden yhteisvaikutuksena syntyy erilaisia ns. faaseja.

25.11 14-16 Solujen rakenne (professori Tomi Mäkelä)

Ihminen koostuu noin 1014 solusta ja jokainen näistä on rakenteeltaan suunnilleen samanlainen: niistä löytyy solun ympäristöstään erottava solukalvo, solun sisäiset myös kalvojen ympäröivät organellit (mm. mitokondriot, golgin laite, jne) ja tuma. Nämä solun eri toiminnalliset kokonaisuudet ovat jatkuvasti toistensa kanssa tekemisissä. Nykysin tunnetaan joukko erilaisia signalointi mekanismeja solujen sisällä ja tiedetään että nämä ovat tarkan säätelyn alaisena.

27.11 14-16 Syöpä (professori Jorma Keski-Oja)

Kehittyneissä maissa syöpä on yksi yleisimmistä kuolinsyistä. Syövän syntymisen ominaispiirteitä ovat mm. että kudoksen normaali kasvurajoite häviää, syöpäkudos leviää ympäröiviin kudoksiin ja muodostuu etäpesäkkeitä. Syöpä lähtee liikkeelle monivaiheisesta tapahtumasarjasta, johon kuuluvat käsitteet initiaatio (johonkin tärkeään kasvun säätelyjärjestelmän osaseen kohdistuva muutos) sekä sitä seuraavat promootio ja progressio. Syövälle on tyypillistä, että se on klonaalinen; lähtenyt yhdestä pahanlaatuiseksi muuttuneesta solusta. Syöpä on tavallisimmin epiteliaalista alkuperää, mutta syöpäsolujen jatkuvat interaktiot sidekudosta muodostavien solujen kanssa luovat pohjan syöpäkasvaimen kasvamiselle, tuumorin massan muodostumiselle. Syöpäsoluille on tyypillistä autonominen kasvu. Syöpäsolut häiritsevät normaalia kasvukontrollia monin tavoin, mm. tuottamalla autokriinisiä ja intrakriinisiä kasvutekijöitä ja myöhemmässä vaiheessa verisuonten muodostusta stimuloivia kasvutekijöitä. Syöpäkasvuun liittyy invasiivisuus; solujen tunkeutuminen tyvikalvojen läpi ympäröivään sidekudokseen sekä etäpesäkkeiden muodostuminen.

2.12 14-16 Soluista kudoksiksi (professori Hannu Sariola)

Kehitysbiologia tutkii sikiönkehitystä, solujen erilaistumista ja niitä mekanismeja, jotka johtavat elävän yksilön syntyyn hedelmöittyneestä munasolusta. Tärkein yksittäinen mekanismi sikiön erilaistumisen säätelyssä on induktiivinen viestintä kudosten välillä. Signaalit voivat välittyä solulta toiselle solukalvokontaktien, liukoisten viestimolekyylien tai soluväliaineen kautta. Koska erilaistumisen mekanismit ovat hyvin samanlaisia kaikissa selkärankaisissa lajeissa, kehitysbiologit käyttävät sikiön erilaistumisen tutkimiseen nopeasti laboratoriossa lisääntyviä lajeja, joita kutsutaan malliorganismeiksi. Niistä käytetyin on hiiri.

Meet the expert-luennot

21.10 14-16 Suomalainen tautiperintö (akatemia professori Leena Palotie)

Ihmisellä on 46 kromosomia: 23 äidiltä ja 23 isältä. Niissä arvioidaan olevan noin 40 000 geeniä, jotka määräävät ihmisen ominaisuudet, mm. sairastumisen perinnöllisiin tauteihin ja tautialttiudet. Molekyyligeneettisten tutkimusmenetelmien nopea kehitys viimeisen 10-15 vuoden aikana on mahdollistanut uusien tautigeenien ja –alttiuksien tunnistamisen ja niiden toiminnan tutkimisen solutasolla. Tutkimus antaa uutta tietoa perinnöllisten sairauksien syntymekanismeista ja antaa mahdollisuuden uusien hoitomenetelmien kehittämiseen mm. geeniterapian avulla. Luennolla esitellään suomalaisille tyypillisten perinnöllisten tautien viimeaikaisia tutkimustuloksia ja niiden sovelluksia.

23.10 14-16 DNA-sirutekniikat (FT Outi Monni)

Perinteinen molekyylibiologinen tutkimus tähdensi yhden geenin toiminnan selvittämistä. Vaikka tämä tutkimus oli aivan perustavaa laatua, se jätti huomioimatta sen tosiasian, että harvoin yksi geeni aktivoituu uudesta ärsykkeestä. Geenisirujen avulla voidaan tutkia samanaikaisesti kymmenien tuhansien geenien ilmentymistasoja solu- tai kudosnäytteestä. Tämä innovatiivinen tutkimusmenetelmä tarjoaa paitsi mahdollisuudeen tarkastella muutoksia kokonaisvaltaisesti sekä terveessä että sairaassa kudos- tai solunäytteessä, se tarjoaa myös hyvin haastavan kentän bioinformaatikoille, koska yhdestäkin kokeesta saatava tiedon määrä on valtava.

13.11 14-16 Pehmeiden aineiden mallintaminen I (Tkt Ilpo Vattulainen)

18.11 14-16 Pehmeiden aineiden mallintaminen II (Tkt Ilpo Vattulainen)

Kaikkien tunnettujen solujen solukalvot muodostuvat lipideistä, proteiineista ja vaihtelevassa määrin hiilihydraateista. Puhuttaessa solukalvoista ja niiden toiminnasta päähuomio kiinnittyy solukalvoon kiinnittyneisiin tai sen läpäiseviin proteiineihin, jotka eittämättä ohjaavat solun toimintaa hyvin pitkälle. Proteiinit toimivat solun reseptoreina tunnistaen muita molekyylejä tai soluja, ne ohjaavat solun toimintaa niiden elämänkaaren aikana, ja häiriöt niiden toiminnassa merkitsevät usein solun kuolemaan johtavaa kehityspolkua. Perinteisesti lipidikalvo on mielletty ohueksi, varauksellisia molekyylejä huonosti läpäiseväksi kaksoiskalvoksi, jonka tehtävä on eristää solun tai organellin ulko- ja sisäpuoli toisistaan. Nykykäsityksen mukaan kalvojen eri osat ovat selkeästi erilaisia ja jakaantuvat rakenteeltaan ja toiminnoiltaan erilaistuneisiin alueisiin. Tämän luennon tarkoituksena on antaa johdatus siihen, miten solukalvoja voidaan tutkia laskennallisesti mallintaen (in silico), mitä ongelmia voidaan nykyisillä laskentaresursseilla ratkaista ja mitkä ovat tällä saralla nykytutkimuksen suurimmat haasteet.

20.11 14-16 Ateroskleroosi eli valtimonkovettumatauti (dosentti Matti Jauhiainen)

HDL:n metabolia ja rakenne ovat keskeisessä asemassa selvitettäessä HDL:n ateroskleroosilta suojaavaa toimintaa. Aluksi selvitetään HDL:n rakenteeseen liittyviä asioita sekä HDL:n biogeneesiä. Luennolla käydään läpitärkeimmät HDL:n antiaterogeeniset prosessit: hapetuksen esto, monosyyttien endoteeliadheesion inhibitio, endotoksiinien (LPS) neutralisaatio sekä HDL:n rooli ns. kolesterolin käänteiskuljetustapahtumassa. Tätä jälkimmäistä mekanismia pidetään tällä hetkellä kaikkein merkityksellisimpänä, joten sen mekanismia ja siihen liittyviä säätelytekijöitä (mm. verenkierron lipolyyttiset entsyymit ja lipidisiirtäjäproteiinit sekä HDL:n kanssa interaktoivat membraaniproteiinit kuvataan tarkemmin. Lipidihypoteesin ohella tuodaan esille inflammaation merkitys ateroskleroosin synnyssä.

4.11 14-16 What does medical industry want from biomedical research (dosentti Piero Pollesello)

Tulevaisuudessa suuri osa biolääketieteellisestä tutkimuksesta tehdään yhetistyönä useiden laitosten ja teollisuuden toimesta. Vaikka tämä sisältää joitakin eettisiä ja muita ongelmia, nykyinen lähinnä valtion rahoitukseen perustuva järjestelmä ei voi toimia. Myös tällainen vapaarahoitteinen tutkimus toimii lähinnä tutkijan oman intressien palvelija. Tulevaisuudessa suuri osa tutkimuksesta tehdään kuitenkin teollisuuden kanssa yhteistyönä. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on antaa johdanto siihen, mitä lääketeollisuus toivoo nykyiseltä biolääketieteelliseltä tutkimukselta.


Linkkejä

Innopoli II:sen sijainti ja julkinen liikenne
Biomedicumin sijainti ja julkinen liikenne
B317 videoneuvotteluluokka
Kurssityömoniste 2003 (pdf)
Oppimateriaali linkkejä (koonnut Juha-Matti Alakoskela)


Tästä sivusta vastaa bioit@lce.hut.fi
Sivua on viimeksi päivitetty 07.01.2004
URL: http://www.lce.hut.fi/teaching/S-114.504/